sunnuntai 22. syyskuuta 2019

John Green: Looking For Alaska/Kaikki viimeiset sanat



Looking For Alaska (John Green, 2005, Dutton Juvenile)




Looking For Alaska (suomenkieliseltä nimeltään Kaikki viimeiset sanat) oli ensimmäinen kirja, jonka luin englanniksi alusta loppuun. Yritystä on  kyllä ollut muutaman kerran aiemminkin.  The Maze Runner: the Fever Code oli muistaakseni ensimmäinen englanninkielinen kirja, jota koetin saada luetuksi. Tarina ei kuitenkaan missään kohtaa vienyt koonaan mennessään, enkä välillä ymmärtänyt ollenkaan missä mennään, joten lopulta kirja jäi kesken. Harry Potter and the Order of the Phoenixin lukeminen sujui astetta paremmin, mutta lukuprojekti kaatui lopulta muiden koulutehtävien alle, ja lukeminen yksinkertaisesti unohtui pikkuhiljaa. Myös Looking For Alaskan lukeminen oli hyvin epätasaista ja aikaa vievää, sillä englantini ei todellakaan ole vahvimmasta päästä ja lukemiseen pitää todella keskittyä. Erityisesti kesäloman koittaessa aikaa kuitenkin vapautui ja päätin, että tämä kirja ei jää kesken. 


Looking For Alaska kertoo Yhdysvalloissa asuvasta teini-ikäisestä Milesista, joka lähtee opiskelemaan Culver Creekin  sisäoppilaitokseen. Elämänkertojen lukemiseen ja kuuluisuuksien viimeisten sanojen ulkoa muistamiseen erikoistuneen Milesin elämä saa sisäoppilaitoksessa uusia sävyjä, kun hän ajautuu kämppäkaverinsa Chipin kautta kiellettyjen kepposten maailmoihin. Miles myös tutustuu sisäoppilaitoksessa uusiin ystäviin, ja menee ihastumaan salaperäiseen ja äkkipikaiseen Alaska Youngiin. Kirja on sekoitus nuorten hölmöilyä, mysteerin selvitystä, kokeilunhalua ja menettämisen tuskaa.



Looking For Alaskan päähenkilö on aiemmin mainittu Miles Halter. Kirjassa on minäkertoja, ja tarina kerrotaan kokonaan Milesin näkökulmasta. Milesin hahmoon on yritetty luoda jotakin erottuvaa ja omaperäistä hänen kiinnostuksellaan ihmisten viimeisiä sanoja kohtaan, ja usein tämä toimiikin ihan hyvin, mutta muuten hahmo jää lopulta suhteellisen mitäänsanomatomaksi. Miles ei ole kovinkaan räiskyvä persoona, ja hän onkin viettänyt hyvin yksinäistä ja tylsää elämää ennen Culver Creekiä. Sisäoppilaitoksessa Miles alkaa kuitenkin etsiä rajojaan, ja kuvioihin tulevat kavereiden kautta ajoittain alkoholi ja tupakka. Milesin hahmossa parasta ovat hahmon tavallisuus ja reiluus, mutta jälkeenpäin hän ei jää lukijan mieleen millään erityisellä tavalla. 

Culver Creekiin sapuessaan Milesin kämppäkaveriksi tulee Chip, joka on erikoistunut erilaisten kepposten järjestämiseen. Chip vaikuttaa aluksi hieman kylmältä ja etäiseltä, mutta kaksikon tutustuessa toisiinsa heidän välilleen rakentuu toimiva ystävyyssuhde, vaikka he ovat persooniltaan hyvin erilaiset. Chipin kautta Miles myös tutustuu sisäoppilaitoksessa muihin ihmisiin, kuten Takumiin, Laraan ja tietysti Alaskaan.
Alaska on Greenin kirjoille hyvin tyypillinen ihastuksen kohde: salaperäinen ja äkkipikainen. Ensimmäisenä asetteulusta tulee mieleen Arvoitus nimeltä Margo-kirjassa pois katoava Margo. Alaskan tunteet heittelevät laidasta laitaan. Yhtenä päivänä hän saattaa olla ystävällinen ja esittää kummallista kiinnostusta Milesia kohtaan, kun taas toisena päivänä hän saattaa olla kuin myrskyn merkki. Alaska onkin pitkään hyvin salailevaa tyyppiä, mutta tarinan edetessä hänestä aukeaa hieman tietoa. Vaikka Alaskaa on helpompi ymmärtää kirjan edetessä, ei hänestä pääse täysin selville missään kohtaa. Ajoittain Alaska vaikuttaakin jopa epäreilulta pelatessaan Milesin tunteilla ja jättäen ilmoille kysymyksiä ilman vastauksia.
Lara ja Takumi jäävät kirjan kaveriporukasta lukijalle kaikkein kaukaisimmiksi. Se on kuitenkin ymmärrettävää, kun halutaan keskittyä syvemmin muihin hahmoihin. Takumi lähinnä kulkee mukana keppostelussa ja hauskanpidossa, mutta häneen ei keskitytä juurikaan syvemmin. Laraa taas käy lähinnä sääliksi. Lara vaikuttaa itse pitävän Milesista, mutta Miles tuntuu pitävn häntä vain kakkosvaihtoehtona Alaskan jälkeen. Myös Laran persoonallisuus jää lopulta hyvin tyhjäksi.


Kirja on jaettu kahteen osaan: ennen ja jälkeen. Kirjan molemmat puoliskot tuntuvat aluksi kiinnostavilta, mutta niiden keskivaiheet alkavat ajoittain laahata, ja tekee mieli skipata muutama sivu. Juoni pitää otteessaan sen verran, että lukija haluaa tietää seuraavat tapahtumat, mutta ei tuo ilmoille mitään erityistä tai todella yllätyksellistä. Juonta värittävä kaveriporukan hauskanpito on mukavaa luettavaa, ja myös hahmojen suhteet kehittyvät silloin, kun mitään konkreettisia mullistavia tapahtumia ei tule ilmoille. Parhaimmillaan kirja on ehkäpä ennen ja jälkeen-osioiden alkupuoliskoilla. 
Kirjan kerronta on kaunistelematonta ja rohkeaa, ja se on myös saanut kritiikkiä runsaasta päihteiden käytöstä ja seksistä kertomisestaan. Itse en kuitenkaan huomannut kirjassa mitään shokeeraavaa. Tupakointi ja alkoholinkäyttö on kirjassa runsasta ja sitä on ehkä kyllästymiseenkin asti, mutta on mielestäni täysin turhaa ruveta kaunistelemaan nuorten kirjoja. Nuoret takuulla tietävät näiden asioiden olemassaolosta, enkä usko, että kirjan kautta monikaan ajautuu päihdekokeilujen pariiin.



Pidän todella paljon John Greenin kirjoista, ja erityisesti kirjailijan rento ja persoonallinen kirjoitustyyli tekee kirjoista mukavaa luettavaa. Parhaiten hänen teoksistaan mieleen jäävät usein henkiöiden väliset dialogit, jotka ovat välillä nuorten yhteistä pohdintaa suurten kysymysten äärellä, välillä taas yksinkertaisesti hauskoja ja sarkastisia letkautuksia. Looking For Alaskasta parhaiten mieleen jäivät opiskeluelämän ongelmien todentuntuinen kuvailu ja kiinnostava sisäoppilaitos-miljöö. Kirjan hahmot kuitenkin jättävät hieman kylmäksi, vaikka osittain heistä myös oppi pitämään. Loppujen lopuksi Looking for Alaska on viihdyttävää luettavaa, mutta ei yllä Greenin kirjojen parhaimmistoon. Sivuhuomiona voin myös suositella lukemaan kirjan englanniksi, mikäli haluaa kehittää kielitaitoaan. Sanasto ei ole kovin vaikeaa, ja tapahtumissa pysyy hyvin mukana vaikkei englannin numero olisi sitä kiitettävää tasoa. Lisäksi tykkään itse henkilökohtaisesti lukea alunperin englanniksi kirjoitetut kirjat englanniksi, sillä henkilöiden vuorosanat tuntuvat tuolloin luontevimmilta ja myös erilaiset aksentit pääsevät adosti oikeuksiinsa. 

***/*****