Tuntematon sotilas (Väinö Linna, 1954, WSOY)
Tuntematon sotilas kuuluu suomalaiseen kulttuuriin. Elokuvaversio tulee televisiosta joka vuosi 6. joulukuuta, mutta alkuperäistä kirjaversiota tulee luultavasti luettua hieman harvemmin. Silti uskon, että suurin osa suomalaisista on kouluaikanaan kuitenkin tutustunut myös kirjaan edes jollakin tasolla. Itse luin Tuntemattoman sotilaan lukion toisena vuonna, kun tehtävänä oli valita jokin merkittävä teos. Oletukseni olivat ristiriitaiset. Toisaalta olin itsevarma ja innokas, kun saisin vihdoin merkittävän kirjan luettua ja yleissivistykseni ainakin parantuisi huomattavasti. Toisaalta en kuitenkaan ole sotakirjojen ystävä tai mikään historiafanaatikko, joten epäilin, olisiko kirja pitkäveteinen tai tylsä.
Tuntematon sotilas sijoittuu suoraan Suomen jatkosotaan, ja kertomuksessa keskiössä ovat konekiväärikomppanian kokemukset päivistä taistelun ytimessä. Kirjan lyhentämätön/sensuroimaton versio Sotaromaani julkaistiin myöhemmin vuonna 2000. Kirjassa on luonnollisesti hyvin paljon hahmoja, enkä aio alkaa luettelemaan heitä kaikkia tekstin pituuden ja mielenkiinnon säästämiseksi. Vaikka hahmoja kuitenkin on hyvin runsaasti, tuntuu jokaisella heistä olevan oma erityispiirteensä ja persoonallisuutensa. Yhtäkään tylsää hahmoa kirjasta on vaikea löytää, vaikka toiset hahmot esiintyvät tarinassa runsaasti enemmän kuin toiset.
Upseereista mielenkiintoisimpina mieleeni jäivät kirjasta Vänrikki/luutnantti Vilho Koskela sekä Luutnantti/kapteeni/majuri Lammio. Koskela on hyvän johtohahmon esikuva. Hän muuttuu kirjan kuluessa yhä läheisemmäksi oman komppaniansa kanssa ja on hyvin muiden kanssa samalle tasolle asettuva henkilö. Koskela osaaa motivoida sotilaita oikealla otteella, ja hän on hyvin pidettävä hahmo. Hänellä on erittäin hyvä kyky pitää päänsä kylmänä valtavan paineen alla.
Lammio on Koskelasta toinen ääripää. Hänellä on hyvin tiukka ja ylimielinen ote johtajan tehtävästä, mikä kostautuu sotilaiden huonolla asenteella. Lammio vaatii hyvin tarkkaa kuria, eikä jaksa miettiä itseään juurikaan muiden asemaan. Toki voidaan myös miettiä, onko mies erilainen arkioloissa. Jatkuva paine ja vastuu maanpuolustuksesta muovaa varmasti ihmistä omalta osaltaan.
Luultavasti tunnetuin Tuntemattoman sotilaan hahmoista on alikensartti Antero Rokka. Rokka on suomalainen sankarihahmo. Hän on erittäin taitava sotilas, ja omaa myös paljon älyä. Rokka on hyvin itsevarma, ja vastustaakin useaan otteeseen armeijan tiukkaa kuria - joutuen luonnollisesti vaikeuksiin välinpitämättömyydestään. Hän on myös hyvin tärkeä hahmo komppaniansa ryhmähengen kannalta, sillä hän on jatkuvasti äänessä ja onnistuu ajoittain myös keventämään tunnelmaa. Toinen pidettävä alikensartti on hyväntahtoinen ja inhimillinen Urho Hietanen. Hietasella on positiivinen asenne, joka kantaa häntä pitkäle taisteluiden karmeudessa.
Rokan ohella toinen ehdoton suosikkihahmoni kirjasta on pettämättömän huumorintajun omaava sotamies Vanhala. Kun muut hahmot sekoittuivat välillä kirjaa lukiessa toisiinsa, Vanhalan repliikit tunnistaa lähes aina hihityksestä ja humoristisista heitoista. Rokan ohella myös Vanhalalla on omalla tavallaan tärkeä rooli komppanian hyvinvoinnissa, sillä hän onnistuu myös keventämään tunnelmaa ja tuomaan ilon pilkahduksia synkkiin tilanteisiin.
Tuntemattoman sotilaan juoni kulkee jatkosodan tuttu kaava pohjanaan. Sen juoni etenee tasaisesti, ja siinä löytyy jännitystä, haikeutta ja huumoria. Luin kirjan koulutehtävää varten, mutta se osoittautui ehdottomasti positiiviseksi yllätykseksi. Minulle on jäänyt koulua varten luettavista kirjoista melko huono kuva. Ne ovat olleet lähes poikkeuksetta tuskallisia, pitkäveteisiä tai tylsiä, tai sitten ne ovat yksinkertiasesti kokonaan poissa omalta kiinnostusalueeltani. Toki tiesin Tuntemattoman sotilaan olevan jollain tavalla varmasti hyvä oman asemansa vuoksi Suomen kulttuurissa, mutta silti mietin, olisiko se pitkästyttävä. Kirja oli kuitenkin todella vaikuttava, ja sen luki mielellään alusta loppuun. Kirjasta oli myös hauska keskustella kavereiden kanssa, jotka lukivat samaa kirjaa. Erityisesti suosikkihahmoista keskusteleminen oli kiinnostavaa.
Tuntemattomassa sotilaassa parasta ovat sen hahmot, hahmojen kokema kehitys ja kirjan herättämät tunteet. Jokainen löytää hahmoista varmasti jonkun, josta pitää tai johon samaistuu. Hahmot tulevat myös hyvin läheisiksi, jolloin sodan tuomat kauheudet välittyvät lukijalle varmasti. Moniin hahmoihin paneudutaan kunnolla, ja moni tuntuu kasvavan ihmisenä kirjan alkusivuilta viimeisille sivuille. Kirjan lukeminen avaa myös uusia, arvokkaita näkökulmia historiaan ja sotaan. Sodan arki ja jokapäiväinen elämä ei välity historian oppikirjojen kautta, vaan nimenomaan kertomusten kautta. Voinkin suositella tarttumaan rohkeasti Tuntemattomaan sotilaaseen. Se on kannattavaa jo yleissivistyksen kannalta, mutta sille kannattaa antaa mahdollisuus myös jo rentoutumisen ja viihtyvyyden kannalta - kenties sen lukeminen olisikin aidosti kiinnostavaa? Myönnän kyllä, että minullekin iski ajoittain kohtia, jolloin teki mieli hyppiä rivejä tai sivuja, mutta pistän nämä enimmäkseen väsymyksen piikkiin. Suurimmaksi osaksi lukeminen sujui ongelmitta.
Kuule vänskä! Mis sie tarviit oikee hyvvää miestä? Täss siul on sellane.
- Antero Rokka esittäytyessään vänrikki Koskelalle
