Yksi täydellinen päivä (eng. All The Bright Places, Jennifer Niven, 2017, suom. Leena Ojalatva)
Kesäloman ensimmäinen mökkireissu oli alkamassa, ja kaikki oli pakattu valmiiksi autoon. Lähtiessämme kotipihastamme tajusin kuitenkin, että viimeisin lukuprojektini oli muutamaa viimeistä sivua vaille luettu, eikä minulla olisi sen jälkeen mökillä luettavaa. Ehdotinkin siskolleni, että kipaisimme kirjastolla ja hakisimme mökkiluettavaa. Minulla ei ollut aavistustakaan minkä kirjan aikoisin lainata, ja kiersin nuorten osastolla pitkän tovin. Yhtäkkiä mieleeni juolahti kuitenkin ehdotus, jonka olin lukenut keskustelupalstalta. Joku oli maininnut Yksi täydellinen päivä-nimisen kirjan olevan hänen suosikkinsa. Minulla ei ollut aavistustakaan mistä kirja kertoisi, enkä ollut kuullut siitä koskaan ennen, mutta löydettyäni sen hyllyltä päätin kokeilla olisinko samaa mieltä suosittelijan kanssa.
Kyseinen mökkireissu herätti kadonneen lukuintoni takaisin henkiin. Olin lukenut samalla tahdilla viimeksi 7. luokalla ollessani koukussa Soturikissoihin. Sen jälkeen lukemiseni oli ollut hyvin hidasta, silloin tällöin ennen nukkumaanmenoa tapahtuvaa. Yksi täydellinen päivä sai ajatukseni kuitenkin täysin kirjan uumeniin, ja paloin halusta tietää mitä tapahtuisi seuraavaksi. Lisäksi lukeminen tuntui älyttömän helpolta, kun olin ensin ponnistellut englanninkielisen Looking for Alaskan parissa hyvin pitkän ajan.
Yksi täydellinen päivä kertoo kahdesta 17-vuotiaasta nuoresta, jotka tapavaat kriittisellä hetkellä koulun kellotornissa. Koulun kummajaisena pidetty, ailahteleva Theodore Finch suunnittelee alas hyppäämistä, mutta huomaa tornissa samoissa aikeissa olevan Violet Markeyn. Finch saa suostuteltua Violetin alas tornista, ja pari alkaa viettää osittain pakon sanelemana enemmän aikaa yhdessä, kun he päätyvät pariksi maantiedon projektiin, jossa tarkoituksena on kiertää yhdessä erilaisia paikkoja.
Theodore Finch on hyvin mielenkiintoinen hahmo, josta oppii jatkuvasti lisää. Finchin tyyli vaihtelee nopeasti, hänellä on valtavasti nippelitietoa itsemurhista, hän tekee omia lauluja ja joka ikinen päivä hän miettii itsekseen syyn olla kuolematta. Finchiä vaanii ajoittain valtava ahdistus, jota hän pakenee niin kauan kuin mahdollista. (Nyt tulee juonipaljastuksia!!!!) Lukijalle alkaakin selvitä kirjan edetessä, että kyseessä on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Finchin ajatukset on kirjoitettu todella kiinnostavasti ja aiheeseen sopivasti. Hahmosta oppii pitämään nopeasti mm. tämän purevan huumorin, arvoituksellisuuden ja sisällä olevan syvällisyyden vuoksi.
Violet Markey on Finchin vastakohta. Aluksi vaikuttaakin siltä, että itsetuhoisuus on ainoa kaksikkoa yhdistävä asia. Parilta löytyy kuitenkin yllättävän paljon yhteistä, ja erityisesti kirjallisuus nousee heidän yhteiseksi kiinnostuksenkohteekseen. Violet on se kuuluisa koulun suosittu cheerleader. Tässä kohtaa minun teki mieli vaihtaa kirjaa, sillä olen allerginen teinikirjojen kliseisille suosituille cheerleadereille ja heidän amerikkalaista jalkapalloa pelaaville poikaystävilleen. Violet on kuitenkin sisimmässään hyvin syvissä vesissä. Hänen siskonsa on kuollut auto-onnettomuudessa, eikä Violet ole siitä lähtien uskaltanut nousta auton kyytiin. Lisäksi painolastina kulkevat itsesyytökset tapahtuneesta. Violet tuntuu aluksi tylsemmältä hahmolta, mutta häntä oppii ymmärtämään ja myös hänestä löytyy hyvin syvällinenkin puoli. Läheisen menettäminen on otettu hyvin huomioon, ja ajatuksiin pystyy samaistumaan uskottavasti.
Myös perhetaustat eroavat toisistaan. Finchin perhe saa olon usein hyvin surulliseksi ja vihaiseksi. Toimintaan on varmasti omat taustasyynsä, mutta on silti erittäin väärin, kuinka pojan vanhempia ei tunnu kiinnostavan laisinkaan Finchin kummalliset touhuilut tai edes katoamiset keskellä yötä. Violetin perhe sen sijaan on ymmärrettävämpi ja lämminhenkinen, vaikka heilläkin on omat ongelmansa. Violetin perhe on kuitenkin aidosti kiinnostunut tyttärensä olosta, ja halukas auttamaan.
Yksi täydellinen päivä käsittelee erittäin tärkeää ja nykyaikana yhä enemmän esillä olevaa asiaa - mielenterveyttä. Lisäksi pääjuoneen kuuluu romantiikkaa, huumoria, mystisyyttä sekä synkkyyttä. Kertojan rooli vaihtelee Violetin ja Finchin välillä, mikä antaa mahdollisuuden syventyä molempiin hahmoihin ja heidän ajatuksiinsa mahdollisimman tarkasti. Itselleni Finch tuntui kuitenkin hahmoista läheisemmältä, vaikka Violetinkin rooli kasvoikin erityisesti loppua kohden. Nuortenkirjojen tapaan myös tämä kirja sisältää paljon pitkälle mietittyjä dialogeja kuuluisia kirjailijoita siteeraten ja maailmankaikkeutta pohtien. Olisin ehkäpä toivonut lukevani kirjan englanniksi, sillä ajoittain suomennos tuntui yksinkertaisesti kömpelöltä yhdysvaltalaisnuorten suuhun ja olisin itselleni kaivannut hieman haastavampa tekstiä.
Kokonaisuudessaan plussat voittavat ehdottomasti miinukset, sillä mikään kirja ei ole vetänyt minua mukaansa samalla tavalla kuin tämä, minkä itse asiassa lukaisin muutamassa päivässä mökillä aurinkotuolissa maatessani. Suosittelen kirjaa ehdottomasti, mikäli mielenterveysaiheet nuortenkirjoissa kiinnostavat. Haluan kuitenkin myös painottaa, että kirjan aihe on hyvin painava ja käsittelee mm. itsemurhia, joten muistathan harkita, sopiiko kirja sinulle. Onneksi kirjassa on myös listattu takakanteen paikkoja, mistä hakea apua pahaan oloon.
"Listen. I'm the freak. I'm the weirdo. I'm the troublemaker. I start fights. I let people down. Don't make Finch mad, whatever you do. Oh, there he goes again, in one of his moods. Moody Finch. Angry Finch. Unpredictable Finch. Crazy Finch. But I'm not a complication of syptoms. Not a casualty of shitty parents and an even shitter chemical makeup. Not a problem. Not a diagnosis. Not an illness. Not something to be rescued. I'm a person."
-Teodore Finch
****/*****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti